Pietarsaaren Saalem -seurakunnan historiaa

Yleistä

Pietarsaari oli alkujaan ruotsinkielinen kaupunki. Ympäröivä maaseutu on ruotsinkielistä. Vuosisadan vaihteesa kaupungissa asui vain yksi suomenkielinen, jonka kaikki tunsivat. 1900-luvulla kaupungin teollistuminen kehittyi. Kansaa virtasi tehtaisiin suomalaisseuduiltakin. Suomenkielisen väestön varsinaiseksi kokoontumispaikaksi muodostui Työväentalo. Hengellinen suomenkielinen toiminta oli vähäistä. Pieni suomenkielinen Pelastusarmeija taisteli urhoollisesti suuremman ruotsinkielisen rinnalla.

Hengellinen työ. Pienten alkujen päiviä

1920-luvulla alkoi kokoontua pieni suomenkielinen vapaakirkollinen rukouspiiri. Kun matkustavia puhujia poikkesi paikkakunnalle, pidettiin kokouksia ruotsalaisessa Vapaakirkossa. Luterilaisessa kirkossa pidettiin suomenkielinen jumalanpalvelus kerran kuukaudessa. Kaupungissa oli seitsemän ruotsinkielistä kirkkoa, mutta ei ainuttakaan suomenkielistä.

Helluntaiherätyksen alkuvuosina oli suurimmat kesäjuhlat kaksikielisiä. Alettiin kutsua suomalaisia puhujia myös ruotsinkielisiin seurakuntiin, puheet tulkattiin ruotsinkielelle.

Ensimmäisiä heistä olivat Akseli Puhakainen, Valdemar Lindbohm ja Evert Jäppinen.

Työ laajenee

Liikemiehet Sanfrid ja Ernst Mattsson, jotka olivat avanneet liikkeen Pietarsaareen, saivat Herralta kutsun aloittaa pysyvä suomenkielinen hengellinen toiminta kaupungissa. Merkiksi he panivat Työväentalon avautuminen kokousten pitopaikaksi. Syksyllä 1927 he pyysivät saada vuokrata sitä hengellisten kokousten pitämiseksi. Vastaus oli myönteinen. Aika oli tullut. Saarnaaja Eino Heinonen kutsuttiin evankeliumia julistamaan. Kälviän kitarakuoro tuli avuksi ensimmäisiin tilaisuuksiin. Kansaa kokoontui sankoin joukoin, ja Herra antoi herätyksen. Työväentalon sulkeuduttua kokoustoiminta jatkui eri puolilla kaupunkia, mm. palokunnatalolla ja vapaakirkon rukoushuoneella Ebeneserissä. Työ jatkui sitten kaksikielisenä Elim-serakunnan yhteydessä vuoteen 1934.

Järjestäytyminen seurakunnaksi

Suomenkielisen työn laajentuessa nähtiin parhaaksi irtautua ruotsinkielisestä Elim- seurakunnasta ja järjestäytyä omaksi suomenkieliseksi seurakunnaksi. Järjestäytymiskokous pidettiin 8.4.1934. Puheenjohtajana toimi paikkakunnalla vieraillut saarnaaja Eino Heinonen. Silloin 39 henkilöä ilmoitti liittyvänsä seurakuntaan. Heinäkuun seurakuntakokouksessa valittiin yksimielisesti seurakunnan johtajaksi Ernst Mattsson, joka veljensä Sanfrid Mattssonin kanssa oli aloittanut suomenkielisen työn kaupungissa. Kokouksen sihteerinä toimi Anna-Liisa Mattsson, joka myös oli ollut työssä mukana.

Työntekijöitä seurakunnassa

Ensimmäisenä varsinaisena saarnaajana oli Oskari Tillander. Hän astui tehtäväänsä 13.10.1942 ja erosi siitä 1946. Viljo Joensuu 1947 -1959. Arvo Hankkio 1960 -1965. Yrjö Norppa 1965 -1970. Martti Karvonen 1970 -1977. Toivo Viitala lyhyen jakson 3 kk. Jakko Romu 1977 -1980. Viljo Paavola 1980 -1985. Kauno Parviainen 1983, nuorten työssä muutaman vuoden. Matti Heikkilä 1985 – 1986. Teuvo Kopra 1988 -1989. Jussi Jokisaari oli tehtävässä vajaan vuoden. Jari Sjöstrand 1990 – 1995. Ensio Hautakangas 1995 -2000. Tauno Toukola 2000 – 2001. Eino ja Arja Koistinen 2001- 2007. Tauno Toukola 2007 -2008 Teuvo Tikkanen 2008 -2010. Teuvo Tikkasen siirryttyä Lapinlahden helluntaiseurakunnan työyhteyteen, päätimme kutsua Eino Koistisen uudelleen seurakuntamme työntekijäksi, josta Eino jäi eläkkeelle vuonna 2015.

Matti Dahlbacka on myöskin hoitanut vuosien varrella työntekijän tehtävää, etupäässä silloin, kun seurakunassa ei ole ollut vakituista työntekijää. Tällä hetkellä seurakunnan työntekijänä on Tuomas Vuorinen, joka aloitti tammikuussa 2016.

Vanhimmisto

Vanhimmiston jäsenet ovat vuosien aikana vaihtuneet. Erikoisesti heistä mainittakoon seurakunnan johtajana Ernst Mattsson, joka omasi kiistämättömän auktoriteetin vanhimman tehtävässään aina tapaturmaiseen kuolemaansa saakka. Hän kuoli Koivulahden lento-onnettomuudessa 3.1.1961. Hänen manttelinperijäkseen seurakunnan johtoon tuli Matti Kivikangas, joka jo vuonna 1959 oli valittu Ernst Mattssonin kanssa seurakuntaa johtamaan. Matti-veljen asema oli myös kiistämätön. Monessa suhteessa hän oli ”päätään pitempi muita” ja itsenäinen persoona. Hän siirtyi kirkkauteen 72-vuotiaana, vaikean sairauden kautta.

Vuosien varrella vanhimmistoon kuuluneita veljiä ovat, mm. Paavo Joensuu, Oskari Norppa, Onni Vallittu, Pauli Jöllö, Martti Karvonen, Iivari Mäenpää, Eero Kivikangas, Veikko Kivikangas, Erik Joensuu, Matti Dahlbacka, Matias Saari, Raimo Aho, Matti Ryynänen, Kalevi Tarkkinen, Matti Heikkilä, Martti Kettunen, Urpo Vallittu, Eino Koistinen, Esko Puhto ja Kalevi Pitkäsalo, Marko Pasanen. Nykyisin vanhimmistoon kuuluvat: Tuomas Vuorinen(saarnaaja), Markus Lehtinen, Matti Ryynänen, Matti Tervaskangas, Kimmo Uusitalo ja Kristian Hiltunen.

Seurakunnan lähetystyö

1930-luvulla oli Pietarsaaressa lähetysherätystä. Herra oli antanut erikoisesti Mattssonien ystäville näyn lähetystyöstä. Rukoushuoneella pidettiin vuosina 1935 -1937 kolme lähetyskurssia, joilla opetajina toimivat Ensio Mustonen ja Toimi Yrjölä. Nämä kurssit siirtyivät myöhemmin Larsmoon, jonne Mattssonien näyn pohjalla alettiin rakentaa Lähetyskotia vuonna 1944. Se vihittiin käyttöön vuonna 1946.

Lähettimme kentällä

Seurakuntamme ensimmäisenä lähettinä lähti Mirjam Paukku Singaporeen vuonna 1951, josta hän siirtyi myöhemmin Malesiaan. Anna-Liisa ja Sanfrid Mattsson ovat toimineet seurakuntamme lähetteinä lähetys ja kirjallisuustyössä, kotimaassa ja muissakin Euroopan maissa. Englannissa he tapasivat Ethiopian keisarin Haile Selassien, joka oli maanpaossa Italian vallattua Ethiopian 1930-luvulla. Mattssonit saivat lupauksen keisarilta: jos hän pääsee entiseen asemaansa Ethiopiassa, he voivat aloittaa siellä lähetystyön. Keisari pääsi takaisin virkaansa ja hänen myötävaikutuksellaan voitiin lähetystyö Ethiopiassa aloittaa. Seurakuntamme lähetit Anna-Liisa ja Sanfrid Mattson olivat Suomen ensimmäisiä helluntailähetyssaarnaajia, jotka aloittivat työn Ethiopiassa. He saapuivat maahan 23.9.1951. Mattssonit asettuivat asumaan Addis Abebaan. Heidän aloittamansa lähetystyö rekisteröitiin Mattssonien Suomessa perustaman Kaikille Luoduille säätiön nimiin, joka Ethiopiassa tunnetaan yleisesti nimellä Finnish Mission, Suomalainen lähetys. Sanfrid Mattsson kuoli Ethiopiassa 17.7.1976. Hänet on haudattu Addis Abebaan. Anna-Liisa Mattsson toimi vielä muutamia vuosia Ethiopiassa, mutta huonon teveytensä vuoksi hän joutui palaamaan kotimaahan ja asui viimeiset vuodet Larsmon Lähetyskodissa. Hän teki vielä evankelioimismatkoja eripuolille maailmaa. Ollessaan eräällä matkalla hän kuoli Moskovassa 15.6.1988. Työn alkuaikoina oli Ethiopian työssä mukana seurakuntatamme jäsen Kalevi Tarkkinen. Sittemmin Kalevi on toiminut lyhyempiä jaksoja Ethiopiassa, aina näihin päiviin asti. Ethiopiassa toimii myös seurakuntamme jäsen Airi Tuomi. Hän jatkaa siellä jo edesmenneiden vanhempiensa aloittamaa orpokotityötä. Kerttu Vallittu lähti seurakuntamme lähettämänä Ethiopiaan vuonna 1965. Hän toimi siellä vallankumouksen aikoihin saakka. Sieltä hän siirtyi Israeliin Kibbutsityöhön.

Tauno ja Marja Toukola ovat olleet seurakuntamme lähetteinä noin 25 vuotta. Ensimmäinen kohdemaa oli Papua-Uusi-Guinea, jonne he lähtivät joulukuussa 1987. Työkausi kesti siellä 3 vuotta. Toukoloiden seuraava maa oli Albania, minne he lähtivät 1992. Työkausi Albaniassa kesti 18 vuotta, minkä aikana he olivat yhden vuoden Romaniassa. Viimeiset kolme vuotta Toukolat ovat olleet Maltalla. Tällä hetkellä Tauno ja Marja Toukola ovat lähetystyössä Espanjassa.

 

Seurakunnan historiikin kokosi: Matti Tervaskangas