Pelastiko Jumalan ihme Suomen miehitykseltä

joulukuussa 1939 Pelkosenniemellä.

 

Talvisodan ihme, joka tapahtui Pelkosenniemellä 16-18.12.1939. 30. päivä mrraskuuta 1939, Sallan suunnalla. Rajan ylitti vahvennettu Neuvosto divisioona. Miesvahvuus yli 20 000 miestä. Hyvin motorisoitu, panssareiden ja Tykistön tukemana. Vastassa oli yksi Suomalainen, erillinen pataljoona ja komppania, noin 1500 miestä. Näiden varustuksena kiväärit, polttopullot ja puukot. Oli ymmärrettävää, että divisioona eteni vauhdilla silloiseen Sallan kirkonkylään, josta se teki pihtiliikkeen. Toinen taisteluosasto lähti etenemään Savukosken kautta, kohti Pelkosenniemeä ja etelän puoleinen suoraan kohti Kemijärveä. Tarkoituksena oli uudelleen yhdistyä Kemijärvellä. Puna-armeijan tarkoituksena oli kahdenviikon aikana edetä Kemijärveltä Rovaniemelle, sieltä  Tornioon ja katkaista Suomen elintärkeät maayhteydet Ruotsiin. 16. joulukuuta pohjoisen puoleinen vahva taisteluosasto saavutti Kemijoen ja Kitisen yhtymäkohdassa olleen lossin, noin 3,5 kilometriä nykyisen Pelkosenniemen kirkonkylän pohjoispuolella. Oli tiukka paikka. Vastassa oli vähäisiä suomalaisia joukkoja, jotka olvat huonosti varustautuneita, mm panssaritorjunta-aseita ei tuossa vaiheessa ollut lainkaan. Kun panssarit tulivat yli kemijoen länsipuolelle suomalaisissa joukoissa tapahtui osin myös pakokauhua, joka saatiin hillittyä. Se oli ymmärrettävää koska panssarin torjunta-aseita ei ollut.
Kun on turva Jumalassa (virsi 397)
Mutta 17. päivä vuorokausi tuon jälkeen, kun puna-areijan taistelujoukot oli saavuttanut tuon lossin. Presidentti Kyösti Kallio puhuu radiossa Suomen kansalle ja sotilaille 17.12. Puheessaan hän rohkaisee kuulijoitaan seuraavilla sanoilla: ”Te sotilaat siellä rintamalla saatte joka päivä nähdä ja me täällä kotona olevat saamme ihmeeksemme kuulla, miten elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.” Presidentin puheen jälkeen hänen vaimonsa Kaisa Kallio kehotti kansaa rukoilemaan maamme puolesta. Paikalliseen kauppaan ja myöskin kaupan ulkopuolelle oli kokoontunut paljon kyläläisiä kuuntelemaan radiosta uutisia. Kaikki tiesivät tilanteen vakavuuden. Rintamat olivat murtumassa ja hätä oli suuri. Kun Kaisa Kallio kehotti kansaa rukoilemaan, niin kaikki polvistuivat kaupan sisällä ja ulkona. Monet itkivät ja huusivat Jumalan puoleen.
Jääkärimajuri Armas Perksalon johtama rykmentti saapui kokonaisuudssaan Pelkosenniemelle 17.12. Rykmentti oli nopeasti perustettu, kouluttamaton, vailla viestivälineitä, tykistöä ja panssaritorjunta-aseita. Telttojakaan ei ollut kaikille jakaa. Se sai tehtäväkseen tuhota Pelkosenniemen suuntaan edenneen vihollisen 18.12. kuluessa. Tilanteeseen nähden tehtävä oli äärimmäisen vaativa. Epäonnistuminen tarkoittaisi mm. vihollisen pääsyä Kemijärven itäpuolella Joutsijärvellä kiivaissa taisteluissa olevien Osasto Roinisen joukkojen selustaan. Pahimmillaan se tarkoittaisi koko Lapin puolustuksen romahtamista.
Pelkosenniemen taistelu 18.12.1939. Aamulla 18.12. Perksalon rykmentin ryhmittyessä tehtävää varten satoi vettä ja räntää. Taistelusuunnitelmassa yhden pataljoonista piti pysäyttää Kemijoen läsipuolelle edennyt ja Pelkosenniemen kirkonkylää uhkaava vihollinen. Kahdella pataljoonalla piti kiertää länsikautta vihollisen pohjoispuolelle, ylittää Kitisen joki itään päin ja iskeä pohjoisesta neuvostoarmeijan taisteluosaston selustaan. Toinen pataljoonista epäonnistui kiertoyrityksessään ja sitoutui jo alkuvaiheessa taisteluun vihollista vastaan. Jälkikäteen voi todeta, että onneksi kävi näin, sillä Kemijoen jo kahdella pataljoonalla ylittänyt tulivoimainen vihollinen oli päässyt niskan päälle ja sitä vastaan taistellut suomalainen pataljoona oli vetäytymässä. Näin se sai vahvennuksia ikään kuin ”vahingossa”, ja vihollinen saatiin pysäytettyä. Jääkärikapteeni Hugo Suorannan johtama pataljoona onnistui kiertämään suunnitelman mukaisesti. Illan jo hämärtyessä 18.12. pataljoona onnistui yllättämään vihollisen ja tuhoamaan huoltokeskuksen sekä tykistöpattereiden tuliasemat huolimatta siitä, että ilman viestiyhteyksiä hyökännyt pataljoona meni hyökkäyksen aikan pahasti hajalleen. Kuullessaan taistelun ääniä selustasta väsyneet ja kylmissään olleet neuvostojoukot aloittivat irtautumisen sekasorron vallassa. Pakkanen oli tässä  vaiheessa kiristynyt kolmeenkymmenee asteeseen.
”Hän säät ja ilmat säätää” Niin kuin edellä kävi ilmi, 18.12. aamulla Perksalon rykmentin ryhmittyessä tehtävän toteuttamista varten satoi vettä ja räntää. Päivän aikana pakkanen kiristyi nopeasti -30 asteeseen. Sään lamauttavaa vaikutusta, niin hyökkääjän miehistöön, kuin sen kalustoonkaan ei voi väheksyä. Monilla on kokemusta siitä, kun lähellä nollaa ollut kostea sää muuttuu yön aikana pakkaskeliksi. Ilman suojaa olleiden ajoneuvojen lasit ovat ”teräsjässä” . Pelkosenniemellä ilmiö toteutui mitä ilmeisemmin hyvin voimakkaana. Tieteellinen historiantutkimus toteaa luonnonvoimien puuttuneen peliin. Toinenkin näkökulma on mielestäni täysin mahdollinen. Rukouksia kuuleva elävä Jumala auttoi Suomea.  Presidentin rohkaisu ja hänen vaimonsa rukouskehotus saivat Suomen kansaa polvilleen huutamaan avuksi Häntä, joka lupaa sanassaan: ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps. 50:15).

Kohtalokas äänimerkki.
Onnellinen sattuma muutti tilanteen siten, että suomalainen partio oli ampunut Kitisen lossilla autonkuljettajan, joka ilmeisesti ohjasi vihollisen komentajan autoa. Kuljettaja retkahti äänitorven päälle ja auto antoi voimakkaan hälytysmerkin, joka ilmeisesti oli sovittu perääntymiskäskyksi. Käsky meni vihollisjoukkoken läpi. He perääntyivät ilman taisteluja sekasortoisina lossin toiselle puolelle, jonne suomalaiset sitten survoivat koko vihollisen valtavine kuormastoineen.
Tässä auttoi Herra. Äkillinen säätilan muutos ja kohtalokas äänimerkki – sattumaako? En usko. Vaikka käytännön työn tekivät suuresti arvostamani miehet ja naiset taistelu- ja tukitehtävissä itseään säästämättä, niin rintamalla kuin kotirintamallakin, voidaan perustellusti todeta, että Jumalan hyvä käsi oli Suomen kansan yllä. Inhimillinen ja jumalallinen vaikuttivat yhdessä. Suomalainen Puolustustahto ja -taito yhdistettynä Jumalaan turvautumiseen ja rukoukseen. Rohkenen päätellä, että näistä syntyi syvimmiltään ”Talvisodan ihme”.

Kokosi: Matti Tervaskangas.
Lähteitä:
Talvisodan histora, osa 3 Sotatieteen laitos, WSOY 1978;  
Pentti Airio, Maanpuolustuskorkeakoulu,
Yrjö Perksalon kokoelmat. Sallansuunnan taistelut 1939-1940

Discover more from Pietarsaaren Saalem

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading