Keväinen sadekuuro
Eräs Herran palvelija on sanonut: ”Ystävät jättävät meidät, ja heidän apunsa on kuin huhtikuinen vesikuuro.” Huhtikuu, jota elämme tänä vuonna, on niin erilainen verrattuna menneisiin vuosiin. Jokainen meistä voisi kysellä, mihin tutut kasvot ovat kadonneet ympäriltämme. Onneksi tiedämme tässä tapauksessa syyn ystävien vetäytymiseen.
Vapauden kahlitseminen nostaa ajattelutavassamme vasta-aallon. Matkaliput kauas aurinkoisiin maihin on tällä hetkellä kielletty. Harva matkustaa nyt edes junalla Helsinkiin.
”Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.” (Jes. 58:11)
Hiljaisuudessa voimme oppia luottamusta ja kiitollisuutta. Niin vaikealta kuin se tuntuukin, koeteltu usko on arvokasta. Jos pysymme pystyssä vain toisten kannattelemina, tulee aika jokaisen elämässä, että Jumala haluaa luottamuksemme Jeesukseen kasvavan. Hän on voiman lähde.
Kiitollisina ja luottavaisina katsomme tuleviin päiviin. Kotimme suljettu ovi tulee vielä avautumaan, ja saamme jälleen tavata ystäviä ja läheisiämme. Ehkäpä suljettu rukoushuoneen ovi myös puhuttelee. Sen ohi on moni kulkenut silloinkin, kun se oli auki. Vielä emme tiedä, milloin se voidaan avata uudelleen, mutta onneksi Jumalan armo ja rakkaus vaikuttaa kaikialla, missä nyt itsekukin olemme ja elämme.
Viimeisimmät kommentit